Leipää ja kylpylähuveja

Viikko on ollut enemmän kuin työntäyteinen. Koulussa on ollut todella kiire opetuksen, opetusharjoittelijoiden ja muiden hommien kanssa. Kun päivät ovat täynnä opetusta, on ohjausta tungettava joka ikiseen aikakoloon päivän keskellä: aamuun, välitunteihin ja iltapäivään. Sen vertaa ei ole taukoa, että vessaan ehtisi. Huh. Lisäksi olen valvonut yöt kokeita korjaten, silti vieläkin yhdet ovat kesken. ONNEKSI alkaa viikon syysloma, tarvitsen sen jo pelkästään nukkumisen takia. En tajua, miten työelämä voi olla tällaista juoksemista, mitä tolkkua tässä on? No, tehokkuutta ainakin löytyy kun tekee tottuneesti noin neljää hommaa yhtaikaisesti päivät läpeensä.

Viikon ilopilleri oli keskiviikkoillan tukiryhmäpalaveri kahvilassa kaupungilla. Fiksujen ja valovoimaisten naisten kanssa aika kuluu kuin siivillä. Työkuormasta huolimatta he saivat taas pumpattua minut täyteen vaali-innostusta. Sitä tarvitaan, jotta jaksaa tässä myllytyksessä. Kiitos, oi ihana tukiryhmäni!

Tukiryhmän jälkeen menin pikaisesti Stockan Hulluille Päiville. Olen jo pitkään ollut aikeissa ostaa digikameran, ja sellainen sopiva oli nyt tarjouksessa. Kun ehdin opetella, miten kamera puretaan, alkaa näillekin sivuille ilmaantua enemmän kuvallista informaatiota elämäni kulusta. En yleensä tapaa viettää vapaa-aikaa elektroniikkaosastoilla, enkä hengaile tiskeillä etsien juttukumppania vertailemaan kanssani dvd-laitteiden hienouksia tai tuoreiden videokameramallien ominaisuuksia. Kun menen kauppaan, olen useimmiten jo ennakkoon päättänyt, mitä haluan. Netistä ja elämäni miehiltä saa mainiosti vertailutietoa eri laitteiden ominaisuuksista. Kauppaan menen vain ostaakseni laitteen. Ja siksi on niin hermoja raastavaa, kun elektroniikkaosastoilla joutuu odottamaan, että kaupan joka ainoa jaaritteleva kaksilahkeinen on palveltu, ennen kuin kenelläkään on aikaa kääntyä keski-ikäisen naisasiakkaan puoleen. Jaarittelujen jälkeen useimmat kaksilahkeiset päätyvät vielä sanomaan, että "mä jään vielä vähän miettimään, palataan asiaan ensi viikolla/kuussa/vuonna.".

Joten: voisiko elektoriikka-ala käyttää järkeä ja käynnistää kampanjan naisten palvelemiseksi myymälälöissä? Me ostamme tuotteita, me emme harrasta teknisiä tietoja ja kiertele etsimässä juttuseuraa. Miksi te annatte meidän jonottaa? Nytkin minulla oli niin hoppu, että keskustelu ja kaupanteko myyjän kanssa kesti varmaan kolme minuuttia: Onko teillä vielä näitä paljon jäljellä? Onko tässä myös video? Mitä muuta tarviketta minun pitää ostaa kuin tämä tarjouspaketti? Ja sitten tein kaupat. Hiton paljon tehokkaampaa kuin niiden ainaisesti jonossa etuilevien miesasiakkaiden palveleminen. Joten olisiko pieni palveluasennemuutos paikallaan, oi elektroniikka- ( ja auto- ym.) kauppiaat?

Torstaina käynnistyi Naantalissa ELLIn eli Etelä-Suomen maakuntien liittouman vuotuinen yhteiskokous. Kokouspaikaksi oli valittu Naantalin kylpylä ja kokousväkenä oli seitsemän eteläisen Suomen maakuntaliiton hallitukset. Koska viikko oli niin kiireinen, olin ajatellut skipata alun esitelmäosat ja ehtiä Armonlaaksoon vasta kolmeksi kokousasioiden esittelyyn. Pyh. Töistä ei päässyt lähtemään millään, ja ehdin kokouspaikalle vasta kahta minuuttia vaille kuusi. Sain tehopreppauksen (ynnä gluteenittoman kokouspullan, kiitos, Flemari :) paikalla olleilta muilta vihreiltä ja painuin saman tien ryhmäjohtajien kokoukseen ajamaan tavoitteitamme kokouksen yhteisiin linjapapereihin. Läpi meni. Ennalta olin hetken haaveillut, että olisipa rentouttavaa, jos puolentoista tunnin tauolla ennen yhteistä päivällistä ehtisin käydä uimassa kylpyläosastolla, tai vaihtoehtoisesti jossain ihanassa hoidossa. Aika kului kuitenkin työasioiden hoitamiseen puhelimella ja sähköpostilla.

Juhlapäivällinen oli maistuva, ja juttuseura kiinnostavaa. Sen jälkeen istuin vielä hetken eteläsuomalaisten maakuntatovereiden kanssa yli puoluerajojen kylpylän Oktoberfest-kellarissa, jossa oli lisäksemme ehkä kolme muuta ihmistä. Sitten bussilla kotiin, nukkumaan ja aamulla takaisin Naantaliin varsinaiseen kokousosaan. Hieman jäi ohueksi rentouttava kylpyläelämä, tällä kertaa. Ehkä joskus toiste paremmalla onnella.

Kokouksessa oli käsittelyssä mm. "Asumisen ja rakentamisen vision toteutuspolut" -raporttiluonnos. Karmeasta nimestään huolimatta paperi on aika hyvä. Siinä on oivaa analyysiä tulevan kehityksen reunaehdoista. Tässä pari sitaattia ajattelun eväiksi myös turkulaisille päättäjille ja kuntalaisille:

• Kaupunkisuunnittelusta: Palvelujen saavutettavuuden arvellaan olevan tulevaisuudessa erityisen keskeinen asuinalueiden laatutekijä. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun tieto- ja taitoammattilaisten asumispreferenssejä tutkittaessa on korostunut monipuolisten palvelujen ja keskustan läheisyyden merkitys siitäkin huolimatta, että myös nämä "suunnannäyttäjäryhmänä" pidetyt asujat arvostavat muiden suomalaisten tavoin luonnonläheisyyttä asuinympäristössään. Onkin huomionarvoista, että tieto- ja taitoammattilaiset pitävät tyypillisesti kaupunkimaista tai esikaupunkimaista asuinympäristöä ylivertaisesti mieluisimpana asuinympäristönään. Jos oletukset tämän ryhmän edelläkävijyydestä pitävät paikkansa, tulevaisuudessa voidaan odottaa muidenkin ryhmien suosivan nykyistä enemmän kaupunkimaista asutusta monipuolisten palvelujen ja hyvin liikenneyhteyksien äärellä. Kaupunkimaisen asumisen suosio riippunee kuitenkin siitä, kuinka hyvin tulevaisuuden kaupunkisuunnittelussa pystytään huomioimaan asukkaiden yksilöllistyvät toiveeta asuntoja ja asuinympäristöjä koskien.
• Kolmannesta iästä: Ongelmakeskeisen näkemyksen ohella on viime vuosina alettu keskustella myös ikääntymiseen liittyvistä voimavaroista. Yli 65-vuotiaat ovat nykyään terveempiä, vauraampia ja koulutetumpia kuin ennen. Onkin alettu puhua niin sanotusta kolmannesta iästä, joka sijoittuu työiän ja varsinaisen vanhuuden väliin. Seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana ikääntymiskehityksen ns. ensimmäisessä vaiheessa, Suomessa tuleekin kasvamaan nimenomaan tätä kolmatta ikää elävien osuus, ei niinkään yli 85-vuotiaiden osuus. Kolmatta ikäänsä elävää väestönosaa voi pitää voimavarana esimerkiksi yhteiskunnan kolmannen sektorin toimijoina. Tällä ryhmällä on toiveikkaasti ajateltu olevan myös kulutusvalmiuksia enemmän kuin aiemmilla eläkeläissukupolvilla. Yhdyskuntakuntasuunnittelun näkökulmasta on merkittävää, että tämän väestöryhmän kulutuskäyttäytymisessä painottuu palvelujen kuluttaminen materiaaliseen kuluttamiseen verrattuna. Yli 65-vuotiaat saattavatkin tulevaisuudessa mahdollistaa asuinympäristöjen palvelurakenteen muuttumisen kaupunkimaisempaan, palveluvaltaisempaan, kävellen tai julkisilla liikennevälineillä saavutettavaan ja samalla ekologisesti kestävämpään suuntaan.
• Erityisesti niin sanotussa ikääntymisen toisessa vaiheessa, eli varsinaisen vanhusväestön määrän kasvaessa, ikääntyneille suunnattujen terveyspalveluiden kysyntä tulee kasvamaan voimakkaasti. Tämä asettaa haasteita kunnille julkisten palveluiden tuottajina.

Ja lopuksi vähän lapsista ja perheistä: järki voitti, eduskunta kaatoi lakivaliokunnan epäinhimillis-konservatiivisen hedelmöityshoitolakiehdotuksen ja hyväksyi nykykäytännön jatkamisen aika pitkälti sellaisena,kuin se on kuluneina vuosikymmeninä ollut ja hyvin toiminut. Lakivaliokunnan enemmistön kannattama hoitorajaus hävisi äänin 83- 105. Tiukkikset olisivat halunneet rajata hedelmöityshoidot pelkästään nais-mies-aviopareille. Onnittelut kaikessa epätyypillisyydessään tyypillisille suomalaisperheille: teillä on edelleen lupa olla olemassa ja myös lisääntyä! Onnea!