Nummelassa ja Tallinnassa

Keskiviikko meni matalalentoa harjoittaen. Aamulla oli duunia kotona ja piti pakata matkatavarat. Töihin tuli niin kiire että lounas jäi syömättä. Kouluhommien jälkeen oli kiire junaan, jotta ehdin Espooseen puoli neljäksi. Espoosta oli niin kiire Nummelaan Kemiran hallintoneuvoston kokoukseen, että Kemira lähetti pääjohtajan autonkuljettajan minua hakemaan. Hallintoneuvosto pitää kerran vuodessa "rapukekkerikokouksen", jossa on kokouksen lisäksi aikaa saunomiseen Kotkaniemen koetilan mainiossa savusaunassa sekä rapupäivälliseen. Tärkeintä tietysti on, että siinä ohessa on aikaa epämuodolliseen keskusteluun. Paikalla on hallintoneuvoston lisäksi yhtiön pääjohtaja, hallitus ja ylintä johtoa Suomen pääkonttorista. Nämä tilaisuudet ovat olleet aina kiinnostavia ja keskustelu tasokasta, ja niin oli tälläkin kertaa. Kävin mm. ajatuksia herättävän keskustelun hallituksen puheenjohtaja Anssi Soilan kanssa teollisuuden muuttuneista toimintamalleista ja yritysjohtamisesta verrattuna kuntajohtamiseen. Ryyppylaulujakin ehdimme hoilata rapujen seuraksi perinteiseen tapaan. Tässä esimerkiksi yksi minulle ennen tuntematon: "Pienen pieni siideri aamulla kerran/hankaloitti helpotusta krapulaan./Hetken se kutitteli kieltäni ja keksin:/Koskenkorvaa, Koskenkorvaa hetulaan!". Sävel on tietysti "Pienen pieni veturi".

Olen kerran ennenkin, pari vuotta takaperin, matkannut samaan tilaisuuteen Espoosta pääjohtajan autolla. Olo oli turkulaistytöllä kuin elokuvatähdellä, kun juna-asemalla oli vastassa autonkuljettaja ja kiiltelevä kaara. Juhlien jälkeen keskiyön paikkeilla elokuvatähti muuttui taas takaisin Tuhkimoksi, kun muut jättivät minut bussista Espoon Ikean pysäkille odottelemaan seuraavaa Turun pikavuoroa. Muistan, kuinka istuin yli puoli tuntia lämpimässä kesäyössä: odottelin bussia, heiluttelin penkillä jalkojani, kuuntelin ohi kulkevan moottoritien meteliä ja ajattelin, että mikä laulaen tulee, se viheltäen menee… Tällä kertaa pääsin muiden kanssa yhteisellä bussikyydillä Helsingin kotiin. Kotona olin puoli kahdentoista aikaan, ja hyvä niin, sillä aamulla herätyskello soi kuudelta.

Torstaina aamuseitsemän jälkeen piti olla jo Eteläsatamassa, muu matkaseurue oli lähtenyt Turusta jo 4.45. Puheenjohtamani Turun tarkastuslautakunta matkasi Tallinnaan kaksipäiväiseen Efekon seminaariin saamaan koulutusta tarkastustoimintamme syventämisessä. Vietin siis torstain ja perjantain tallinnalaisen hotellin ikkunattomassa auditoriossa ja kuuntelin luentoja mm. aiheista "Konserni- ja liikelaitossäännösten uudistus", "Eläkkeiden rahoitus ja työvoima", "Tavoitteiden asettaminen ja arvioinnin kehittäminen" ja "Osakeyhtiölain uudistus, voimaan 1.9. lukien". Aika villiä luonnontieteilijälle.

Tämänkaltaisissa tilaisuuksissa luennoitsijoiden kuunteleminen on kuin helmien etsintää simpukoista. Pitää avata monta turhaa simpukkaa, ennen kuin tulee helmi vastaan. Nyt sain kohtalaisesti helmiä, en yhtään huippua mutta monta hyvää. Pari kolme tyhjääkin kuorta tuli avattua. Onneksi hotellin kokousjärjestelyt toimivat ja käytössä oli jopa ilmainen hotellin kaikki tilat kattava WLAN-verkko. Tästä kannattaisi suomalaisten hotellien ottaa oppia, nehän kiskovat aivan järkyttäviä hintoja 24 tunnin käyttötunnuksista langattomaan verkkoonsa. Se ei ole hyvää palvelua, se.

Hotellista ehdin poistua torstai-iltana sen verran, että kävin hieman shoppaamassa kahden korttelin päässä sijaitsevassa Tallinnan Stockmannissa. Muuhun ei ohjelmassa ollut aikaa, nämä ovat aina hyvin tiukasti ohjelmoituja tilaisuuksia. Viime vuonnakin olin kaksi päivää vastaavassa koulutuksessa Tallinnassa: meidät vietiin bussilla satamasta Viru-hotelliin, jonka ikkunattomassa auditoriossa vietin kaksi päivää naputellen polvillani lepäävää tietsikkaa. Kun koulutus oli ohi, bussi vei meidät takaisin satamaan. En koko aikana ehtinyt edes poistua hotellista. Nyt sentään ennätin käväistä ulkosalla.

Perjantaina tuli sähköpostia Euroopan parlamentin jäseneltä Cecilia Malmströmiltä. Allekirjoitin taannoin sähköisen vetoomuksen Euroopan parlamentin toimintojen sijoittamisesta Brysselin ja Strasbourgin sijasta yksin Brysseliin. Malmström pyytää jo allekirjoittaneita mainostamaan adressia. Adressin allekirjoittaneiden määrä lähestyy nyt miljoonan rajaa, mutta nimiä tarvitaan vieläkin lisää. Vetoomuksen teksti kuuluu seuraavasti: "It costs European taxpayers approximately 200 million euros a year to move the Parliament between Brussels/Belgium and Strasbourg/France. As a citizen of the European Union, I want the European Parliament to be located only in Brussels." Jos olet samaa mieltä, käy allekirjoittamassa adressi osoitteessa http://www.oneseat.eu

Koska hotellissa oli langaton verkko, ehdin muistiinpanojen teon ohessa seurata myös mm. Turun kaupungin keskustelupalstaa. Siellä oli joku kysellyt jalkakäytävien laitojen hopeisista palloista ja putkista, ja niiden tehtävästä. Väki oli esittänyt sinne arvauksiaan. Joku oli myös osunut hieman epävarmasti oikeaan, ja minä naputtelin hänelle varmistuksen, että oikeassa olet. Kotiin päästyäni tsekkasin palstan uudelleen, ja eikös joku jo ollut ehtinyt haukkumaan minut siitä, että olin vastannut. Tässä hänen nerokas kommenttinsa: "tää sarlund nyt ehtii lukea koko ajan tätä palstaa.ei vaan ennen koskaan täällä kommentoinut.oot varmaan siinä luulossa,että tämä auttaa vaaleissa.olehan varovainen.minuun ainakin tulee päinvastainen vaikutus.". Voi ei. On aivan sama, mitä valtuutettu tekee. Vastaa tai ei vastaa, aina se on väärin kuitenkin. Joten mitä väliä, vastasin siis uhallakin tälle natisijalle:

"Voi jumalan pyssy ja puukuulat. Tällä palstalla on sutena ulvottu valtuutettuja kirjoittamaan ja osallistumaan keskusteluun. Jos sitten joku joskus ehtii osallistua, saa a) kakkaa niskaansa (viittaus poistettuun keskusteluun) ja b) haukkuja osallistumisestaan (viittaus nimimerkkiin "koko ajan esillä"). Mitä ihmettä meiltä oikein odotetaan????? Olet myös väärässä siinä, että en olisi osallistunut keskusteluihin aiemmin. Selaa viestejä taaksepäin, niin löydät joitakin kirjoituksiani sekä tältä palstalta että ympäristö- ja kaavoitusviraston foorumilta. Harvoin ehdin osallistua, mutta joskus sentään kuitenkin. Tämä on tietysti väärä viestiketju asiasta natkuttamiseen, mutta joko valtuutettujen toivotaan osallistuvan keskusteluun tai sitten ei. Jos toivotaan, olisi syytä lakata valittamasta, kun me osallistumme, ja olisi myös kohteliasta olla kovin pahasti solvaamatta meidän persooniamme. Tavallisia kaupunkilaisia mekin vain olemme. Asioista voi tietenkin olla rauhassa vaikka kuinka eri mieltä, suomalaisen lainsäädännön sallimissa rajoissa. Jos taas meidän ei toivota osallistuvan keskusteluun, olisi syytä lakata koko ajan vaatimasta meitä kirjoittamaan. Itse seuraan palstaa aina kun ehdin, ja yritän myös osallistua keskusteluun, jos tarve sitä vaatii. Harvoin aika riittää kirjoittamiseen, ja joskus ei edes seuraamiseen. Mutta parhaani kuitenkin yritän. - turhaan narinaan väsyneenä Katri Sarlund"

Saas nähdä, mitä tästä nyt seuraa.